Huolla omaa instrumenttiasi

rock_and_roll

Puhun paljon siitä, kuinka pitää uskaltaa ja lähteä uusiin haasteisiin. Ilman pelkoa, minkä ikäinen on. Nuorena tuli mietittyä, olenko liian nuori, ja keski-ikäisenä… niin olenko liian nuori tai liian vanha. Ja nyt, olenko liian iäkäs.

Peiliin katsoessani näen omissa kasvoissani ryppyjä, jotka olen nimennyt naisellisen charmikkuuden merkeiksi. Ajatuksena on se, ettei niitä uurteita kannata laskea vaan että nehän kannattaa nimetä!

Käytän sinulle nyt ehkä hiukan ronskia kieltä, mutta sanon sen kumminkin: ”Fucking vanheneminen”, positiivisessa mielessä. Se, mitä ajattelemme itsestämme, on juuri sitä itseämme.  Ajatelkaamme siis itsestämme hyviä, haluamiamme asioita.

Ajatukset saavat rokata

Vertaan työelämässä itseäni usein instrumentiksi. Instrumenttia pitää huoltaa ja virittää. Huoltaminen ei tarkoita vain ulkoista kohennusta tai peitevärin käyttöä vaan sisäisen positiivisen tunnetilan voitelemista.  Uskon täydellisesti positiivisuuden merkitykseen ja sen luomaan tunnetilaan. Tunne sisältä − jos mikä − kaunistaa sekä sisäisesti että ulkoisesti.   

Kun täytän itseni positiivisuudella, on kehoni ja mieleni paljon nuorempi ja vahvempi. Iän tuomat hassut vuosiluvut ovat silloin vain epämääräisiä numeroita, jotka muistuttavat, milloin on uusi vuosi ja milloin saa korkata surutta kuoharin.

Tunnetilalla on suuri merkitys siihen, kuinka jaksamme ja teemme työmme. Iästä riippumatta. Vanhemmiten positiivisuuden tärkeys vain korostuu. Itseään voi ruostesuojata erilaisin voitein, mutta sisältä kehoamme on huolehdittava hyvillä vitamiineilla.

Itse annan ajatusteni olla ROCK 'N' ROLLIA!

Voimme muuttaa ajatuksia korviemme välissä. Meidän pitää yksinkertaisesti vain uskoa itseemme. Ei Rolling Stonekaan enää soittaisi, ellei  bändi uskoisi siihen, että pyörivä kivi ei sammaloidu.

Iällä ei ole merkitystä vaan sillä, miten uskomme itseemme. Ja kunnioitamme omaa uskomustamme.

Viritän itsessäni vinkuvaa kieltä

Minulle on tullut vuosi vuodelta tärkeämmäksi, etten jää vain yhden instrumentin ihmiseksi, vaan pystyn antamaan itselleni uusia ääniä, joista muodostan erilaisia saundeja. Huoltamisen lisäksi on tärkeää virittää itseäni erilaisin keinoin. Minulle viritys tarkoittaa uuden oppimista, ajassa pysymistä.

Jos en virittäisi itseäni, ei kukaan haluisi minua kuunnella. Ja se on toden totta. Kuulostaisin silloin vanhalta, tiukalta ja kitisevältä viulun kieleltä. Kuka semmoista haluaa kuunnella? Tuskinpa kukaan.

Todellisuudessa myönnettäköön, että välillä minusta lähtee tuo maaginen korvia vihlova ääni. Onneksi silloin löytyy ulkoisia kapellimestareita, jotka huomauttavat ääneni sävystä. Mutta tärkeintä olisi, että omat korvani kuulisivat tuon epäsoinnun ennen muita.

Omiin viritystapoihini kuuluu täydellinen lapsenmielisyys, jolla heittäydyn kaikkeen hulluuteen. Jopa niin sielukkaalla tavalla, että oma tyttäreni kyselee, milloin muutun aikuiseksi. Vastaus on hyvinkin selvä, en ikinä.

Itsensä virittäminen aika ajoin on siis hyvin tärkeää. Näin pysyn muutoksissa mukana paljon paremmin
 − niin työelämässä kuin myös arjen muussa pyörityksessä.

Uskallan käyttää sisäistä mikkiäni

Välillä muistutan itseäni siitä, että minusta löytyy se Petran oma ääni. Ääni, joka ei ole äänetön.

Ääntä ei kannata pitää äänettömällä, vaan uskaliaasti etsiä se nappi, josta saa omat legendaariset volyymit kohotettua suoraan kattoon asti. Ja jos ääneni ei silloinkaan kuulu, käytän mikkiä. Mikkiä käytän vertauskuvana vahvuudesta, kuuluvuudesta ja omien asioiden uskaliaasta esilletuonnista.

Äänessäni on vielä erilaisia sävyjä, jotka muuttuvat elettyjen vuosien varrella vahvemmiksi ja sanoillaan rikkaimmiksi. Me pelkäämme liian usein sitä, mitä uskallamme sanoa. Voimmeko sanoa omaa mielipidettämme ja mitä minusta silloin ajatellaan? Entä jos joku pahoittaa mielensä? Ärsyyntyykö joku minusta? ” Ärsytys on hänessä, ei minussa.” 

Ääntä pitää uskaltaa käyttää ja sitä pitää saada käyttää, koska olemme jokainen omanlainen ääni, viritetty ja huollettu instrumentti.

Anna sen soida, kuten jo Elastinenkin kehottaa. Itse kehotan vielä kehoamme kuten Kaija K: "Korkkarit kattoon ja menoksi!"

 

Petra Karasti

Petra Karasti juontaa Keijo Leppäsen kanssa MMA:n ROCK´M`ROLL -seminaarin Tavastialla 11.4. Lue lisää tapahtumasta täältä ja ilmoittaudu.
Petra Karastin tarina on luettavissa verkkolehdestämme

---

Tarinoita ja napakoita kannanottoja työelämän, myynnin ja markkinoinnin maailmasta osoitteessa www.mma.fi/blogi

Viimeisimmät blogikirjoitukset:

MMA-blogi on Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset MMA:n toimittama verkkojulkaisu, jonka julkaisualusta on mma.fi-verkkosivusto. MMA-blogin toimituskunnan muodostavat blogin päätoimittaja, viestintäpäällikkö Sirkku Rytkönen (sirkku.rytkonen(a)mma.fi) ja vs. toimituspäällikkö Noora Hellman (noora.hellman(a)mma.fi). www.mma.fi/blogi #MMAblogi